perjantai 9. lokakuuta 2015

We will, we will ROCKman

Foto: Matti Rapala-Andersson

Ö till öhön verrattuna Rockman Swimrun oli ainakin tänä vuonna erittäin haastava kisa. Vesi vuonossa oli noin 11 astetta kun se edellisenä päivänä oli vielä 15. Jätimme siis neopreenilätsät hotellihuoneeseen, mikä jälkikäteen todettuna oli selvä virhe. Jannen osalta virhe olisi saattanut olla kohtalokaskin, 100m lisää pitkiin uinteihin ja edessä olisi todennäköisesti ollut keskeyttäminen. Pitkien uintien jälkeen olimme molemmat pahoissa krampeissa ja aivan horkassa. Liikkeelle siis mahdollisimman nopeasti ja alle puolessa tunnissa saattoi ottaa jo lakin päästä ja avata märkkäriä.

Swimrun ei kovin hyvin nimenä kuvaa Rockmania, siksi vähän juoksimme. Swimhiking olisi osuvampi meille. Ylivoimaisesti suurin osa reitistä oli kivikkoa, jyrkkää nousua tai laskua tai niin pientä ja epätasaista polkua, että me emme pystyneet juuri juoksemaan. Muutaman joukkueen kanssa vaihdoimme aktiivisesti sijoituksia isoimman osan matkasta. Maissa ne menivät heittämällä ohi, välillä useammankin kerran kun eksyivät, ja uinneissa vastavuoroisesti me saimme etua.

Maisemat ja luonto oli kyllä juuri niin hienoa kuin voi kuvitella. Näkymät etenkin Preikestolenilta ja Brattlia edeltävältä osuudelta olivat tasamaan miehille ennen näkemättömiä. Harvoin tulee juostua paikoissa, joissa harha-askeleen pituus voi olla 600m pystysuoraan mitattuna.

4444 rappusta oli pitkä matka. Käytimme niihin tunnin, vitsailua ei paljon kuulunut ja välillä etenimme nelivedolla. Rappusten jälkeen oli vain kaksi uintia ja niistäkin toinen lyhennetty. "Uimavalvojien" mukaan järven reunoilla olevat lumialueet eivät enää viilentäneet vettä koska lumi ei koskenut vettä. Enpä ole ennen swinrunnannut lumella. Skipatun järven vesi oli kuulemma noin 2 asteista, nämä jäljelle jääneet varmaan 6-8 astetta.

Järjestelyt toimivat kokonaisuutena hyvin, joskin on myös ero Ö till ön hyvin ammattimaiseen ja kokeneeseen porukkaan.

Kannattaako Rockmaniin lähteä? Kyllä, aivan ehdottomasti! Lähtisimmekö uudestaan? Nyt ei tunnu siltä.
 
Tästä voi katsella hiukan tunnelmia ja maisemia

torstai 8. lokakuuta 2015

YYA

Juhlistimme legendaarisen Peräkylän Ponnistuksen kanssa solmittua uuden ajan YYA-sopimusta matalanpaikan varaleirikeskuksessa yhdessä PePon runsaslukuisen edustajiston kanssa viime viikonloppuna. Tilaisuuden suunnittelua toteutettiin ehkä tavallisuudestakin poikkeavalla hartaudella, koska olihan kyseessä varsin ainutlaatuinen tapahtuma kestävyysurheilun ja saunakulttuurin vaalimisen saralla. Halusimme tarjota ikimuistoisen kokomuksen vieraillemme ja emmeköhän siinä onnistuneet.

Speksi oli lyhykäisyydessään seuraava. Sportti, sauna, hyvä ja hivenen eksoottisempi pöperö sekä mukavat turinat.

Sporttiosioon valittiin Kustavilainen kolmiottelu eli pyöräily toiminta-alueelle ja swimrun-intro. Janne oli tiedustellut mainion radan, jossa juoksua oli noin 4km ja uintia 1,5 km kolmessa pätkässä. Vesikin oli sopivasti viilennyt lähes single digit-tasolle, mutta se ei juuri esim. Mammuttiuinnin mestareita häirinnyt. Ensin reitti yhdessä läpi ja sen jälkeen vapaavauhtinen kierros. Hyvä setti! Jopa niin hyvä, että reitin varrella tapaamamme paikallinen isäntä harmitteli kun ei voinut lähteä mukaan.

Komeat maisemat ja atleetit reitin varrella

Ensimmäiselle uintipätkälle menossa
Sporttiosuuden jälkeen hyvät saunomiset ja sen päälle nokkimaan Kustavilaista Lokkikeittoa. Master chef Masa oli onnistunut keittelyissään ilmeisen mainiosti, sillä keitto katosi kattilasta sellaista vauhtia, että jouduimme lähes aloittamaan säännötelytoimenpiteet. Ensi kerralla pitänee vuokrata kenttäkeittiö ja keittää evästä pataljoonalle. Kaikille huolestuneille tiedoksi, että yksikään lokki ei joutunut uhrautumaan ruokamme puolesta.

Illan mittaan kuulimme mielenkiintoisia tarinoita melkoisista urheilusuorituksista ja suunnitelmista ja jossain välissä taidettiin myös pitää juhlapuheita.

Kiitos vieraillemme!

- Team SKSHS -

maanantai 5. lokakuuta 2015

Edesottamuksia ja Borås


Edustusjoukkueemme edesottamuksia sitten edellisen kirjoituksen.

2014 VarjoPirkka, Länsiväyläjuoksu, Sääksi triathlon, Joroinen 1/2, Ironman Copenhagen, ÖtillÖ, Berliinin mara, Solvalla Swimrun. Mammuttimarssilla 3,5 edustajaa, marraskuu SKSHS ja Peräkylän Ponnistus (PePo) solmivat YYA-sopimuksen, joulukuu: matalanpaikanleiri ja swimrun harjoitukset meressä.

2015 24h hiihto (SKSHS extended), Pirkka, Borås Swimrun, Rockman Swimrun, Porkkala Swimrun, Solvalla Swimrun, Berliinin mara.

Vaikka kirjoitukset ovat jääneet tekemättä, on porukka kuitenkin jaksanut jumpata. Tässä hieman tarinaa Boråsiin suuntautuneesta retkestä kesäkuulta.

Borås Swimrun, Sweriges tuffaste swimrun tävling – ainakin järjestäjien mainospuheissa. Ihan en tuota tuffaste-kohtaa allekirjoita, mutta kova kisa on kuitenkin kyseessä. Ajatus osallistumisesta heräsi syksyllä, kun mietin minkä kisan järjestäjille lähettäisin rahani ostaakseni harjoittelumotivaatiota Ironman-bluesista kärsiessäni. Honkamäen Hurjatar (Hangaround jäsen) oli vihjaillut, että Boråsin kisaan voisi olla kiva lähteä, mutta pari puuttuu. Selkeä iskun paikka siis. Parivaljakon toimivuus koeponnistettiin Mammuttimarssilla ja havaittiin hyväksi.
Team 101

Borås on melko uintipainotteinen kisa. Siksi liityinkin Cetuksen Masters-ryhmään, jossa sai uida erittäin kehittäviä treenejä melkolailla parempien uimareiden kanssa. Tapiolan Tarzaneiden treenit jatkuivat myös läpi talven. Hölkkää tiellä ja maastossa tuli harrastettua ehkä liian vähän. Mäkitreenit, jotka olisivat olleet tarpeen Boråsin reittiä ajatellen, tuli tehtyä lähinnä fillarin selässä Espanjan vuoristoleirillä. Erityisesti Val De EPO jäi mieleen.

Koska kisa on jo kesäkuun alussa, ei avovesikautta ehdi kuin avaamaan ennen kuin jo ollaan viivalla H-hetken koittaessa. Me ehdimme käydä kaksi kertaa treenaamassa lajinomaisesti ennen kisareissuun lähtöä. Minulla swimrun-varusteet olivat olleet käytössä edelisen kerran Ö till Ö-kisassa v 2012. Yllättävän hyvin silloin harjoitellut asiat kuitenkin sujuivat edelleen.

Suurin huolenaihe kisan alla oli erityisen viileä ”kisaaltaiden” lämpötila, +11c. Meikäläinen ja kylmä vesi kun emme ole ylimmät ystävykset. Leikkasimme kuitenkin pukujen lahkeet, koska kisan järjestäjä sitä voimallisesti suositteli. Päätös oli oikea, koska juoksuosuuksilla oli todella paljon jyrkkää nousua ja laskua, jossa jäykistetyt polvet olisivat varmasti hidastaneet menoa reilusti. Uinnit olivat viileitä, mutta emme kokeneet poikkeavan suuria ongelmia kylmyydestä. Reitillä kylläkin näkyi pahasti palelevia ja toimintakykynsä menettäneitä kisaajia pitkien uintien jälkeen.Taisipa joillakin jopa tulla kieltäytymisiä vesiesteilla, jotka johtivat keskeyttämiseen.

Klo 11:03, mix ja naisten sarjan startti 3min miesten jälkeen. Ensimmäisen 50m tasaisen jälkeen alkaa ylämäki, jota jatkuu ja jatkuu kilometritolkulla,  kunnes laskeudutaan kohti ensimmäistä uintia sameassa suolammessa. Vauhdilla veteen ja ohi muutamasta parista. Ensimmäiset miehet ohitetaan jo tässä vaiheessa. Ylös vedestä ja suoraan liikkeelle ja kamat paikoilleen hölkätessä, ylämäkeä taas. Yhtäkkiä olemme huikasevan hienolla näköalapaikalla Boråsin yllä, josta pitkä laskettelu teknistä pätkää kohti toista uintia, joka on joessa. Juomat ja banaani naamariin huollosta ja uimaan. Sitten vajaa kilsa tasaista polkua ja seuraavat kaksi uintia lähtöalueen lähellä. Uintien jälkeen kiivetään järven länsipuolen ”vuoristoon” jossa hölkkää vaihtelevassa maastossa ja jopa ajoittain tasaisella. Takaisin rantaan ja kisan toiseksi ja kolmanneksi pisimmät uinnit, välissä Peikkometsän juoksupätkä. Näihin uinteihin alkaa jo nousta aaltoa, mutta meillä menee hyvin ohituskaistalla.

Lyhyt hölkkä asvaltilla ja kohti stairway to hell – nimistä osuutta. Nousua riittää taas, mutta lopulta sekin loppuu ja pääsemme juoksemaan kauniissa maalaismaisemassa hyväpohjaista hiekkatietä kunnes on aika aloittaa laskeutuminen. Juoksu on vaikeaa jyrkässä alamäessä ja ajoittain kivikkoisessa maastossa. Vielä hieman tietä ja huolto ennen laskeutumista rantaan ja kisan pisintä 1300m uintia vastarannalle. Nopeat valmistelut ja lähes pysähtymättä uintiin. Taas jokusesta parista ohi nopeiden rutiinien ansiosta.

Tämä uinti oli meillekin paha. Noin 33 min kylmässä vedessä ja jo kohtuullisessa aallokossa aiheutti molemmille kramppien alkuja jalkoihin ja jotenkin käsistäkin katosivat tehot. Mitenköhän kylmää oli niillä, jotka uivat tätä pätkää merkittävästi pitempään? Rantaumisen jälkeen pakotimme itsemme liikkeelle. Edessä noin 400m rämpimistä paikallisessa viidakossa ja sitten taas uinti, tällä kertaa joessa, jossa oli todella reilusti virtausta. Uimalla ei juurikaan eteenpäin päässyt, mutta onneksi keksimme kahlata. Tämän uinnin jälkeen oli väliaikapiste ennen kisan pisintä juoksupätkää, jossa kokonainpituutta oli 7+4 km, välissä oli lyhyt pulahdus pienessä lammessa. Matkanteko alkoi jo hiukan painaa ja lämmintä riitti auringonpaisteessa. Maasto oli jo tutuksi tullutta laatua, eli mäkistä.

Kisan loppuosalla meidän kanssa teki taivalta nuori paikallinen naispari. He ohittivat meidät aina juostessa ja me taas kuittasimme heidän uinneissa. Ennen kahta viimeistä uintia he katosivat jo pitkälle horisonttiin, mutta saimme heidät taas kiinni ja ohitimme toiseksi viimeisessä uinnissa. Nyt kaasu pohjaan ja kohti viimeistä uintia, enää ei kukaan tullut tossulla ohi.

Viimeisessä uinnissa vielä muutama ohitus ja loppukiri maaliin. Sijoitus mix-sarjassa 5. ja tavoiteaikaankin pääsimme melkein. Hiukan oli ryytynyt olo maalissa kuten kuvatuksesta näkyy.

Suositeltava kisa, jos tykkää uimisesta ja korkeuseroista.

Ja paluumatkalla laivalla oli mukavaa!
- Masa -

maanantai 3. helmikuuta 2014

Varamiespalvelua

Meillä on upea porukka ja mahtava yhteishenki! Aina löytyy kaveri auttamaan tai ihan vain seuraksi kaikenlaiseen puuhaan.

Seurueen historia alkoi vuoden 2007 24h- hiihdosta. Tuolloin osallistuimme 4-hengen sarjaan ja vieläpä voitimme. Pakkanen oli tosin tuolloin apuna kun kaikki "oikeat" hiihtäjät jättivät palelut ja keuhkojen kiusaamisen väliin. Tuon ensimmäisen koitoksen jälkeen olemme olleet mukana enimmäkseen soolosarjassa vaihtelevalla kokoonpanolla.

Tänä vuonna hiihtämään piti lähteä Jannen ja Mikan. Jukka päätti jatkaa beach-futiksen pelaamista Etelä-Amerikassa, joten ykköstykkimme olisi suotuisammassa ilmastossa. Masa  taasen oli vannonut, että viimeinen 24h hiihto on hiihdetty, vaan kuinkas kävikään. Ensin Mika siirsi osallistuminen Krisulle ja sitten Krisukin joutui perumaan. Janne olisi joutunut yksin ladulle ja sitähän ei voinut sallia. Nopea neuvonpito Jannen kanssa lenkkisaunassa ja päätös - Masa lähtee sitten taas hiihtämään  viimeistä 24h- hiihtoaan Jannen kanssa. Vanha viisaus pitää edelleen paikkansa. Ei päivää ilman päätöstä ja päätöstä ilman muutosta.


2013 SKSHS edustustiiimi















Tavoitteena on taas kunniallinen kisaaminen, kaikkien kannustaminen ja pienehkö uhoaminen. Uhon määrää rajoittaa merkittävästi suksien ulkoilutuksen määrä - 3 kertaa tälle talvelle. Tästä saa kuitenkin hyvää treeniä kauden pääkisaan, sekä pääkopalle, että pk-puolelle. Tulostavoitteeksi voisi asettaa oman ennätyksen parantamisen.

Vielä täytyy konsultoida luottopalvelustarjoajaa Liikuntamestaa kalustosta.

- Masa -
 


maanantai 5. elokuuta 2013

Tirmossa Triathlonia

Pitkäksi venyneen blogihiljaisuuden jälkeen pientä turinaa SKSHS:n uudesta aluevaltauksesta.

Seurueen jäsenet olivat kokeilemassa triathlonia joukkuekisassa BS-PU:n jokamiestriathlonissa Tirmoossa 3.8.  Fillariparkkia kun katseli, niin oli kyllä osa pyöristä aika kaukana jokamiesluokan vehkeistä. Esim. Zippin levyjä näkyi useita. Tunnelma oli kuitenkin oikein leppoissa kuten tri-karkeloissa yleensä. Tirmoossa kisattiin 1/8- ja hieman epävirallisellamma, sprinttiäkin lyhyemmällä matkalla. Me olimme diisseleinä "pitemmässä" kisassa.

Arpajaisten jälkeen Janne aloitti, Masa jatkoi ja Jukka ankkuroi. Kisa alkoi loistavasti, kun Janne irtosi uinnin alussa ja piti piikkipaikan vaihtoon asti. Osuusaika 9:3x, joka kirvoitti kisojen selostajan kehumaan sitä ihan oikean uimarin vauhdiksi - oikeassa oli.

Nopea vaihto ja Masa pyöräilemään. Ensimmäistä kertaa piikkipaikalla tri-kisassa ja sitä riemua riitti reilusti yli puolen matkan. Pyörä ajettiin edestakaisena reittinä ja käntöpaikan jälkeen oli mukava katsella vastaan tulevia kisaajia. Mäkisessä maastossa sykkeet hakkasivat korkealla ja tavoitteena oli lykätä toisen joukkueen (oikean) kilpapyöräilijän ohitusta mahdollisimman pitkään. Kaveri pyyhkäisi ohi noin 15 km kohdalla ja siinä ei kyllä paljon rimpuiltu vaikka ei siitä eroa kauhean nopeasti tullut. Mäkien jälkeen ei vaan enää saanut pyörää vauhtiin samassa tahdissa. Pyörän jälkeen olimme kisassa sijalla viisi ja joukkueena toisena. Pyörän avg 35.3 km/h.

Vaihdossa piti vielä aivot täynnä happoa sählätä numerovyö pinnojen väliin, josta Jukka sitä aikansa selvitteli. Opetus - ensin jalat maahan ja vasta sitten muut toimet! Jukka lähti heti alusta asti  ankarasti supistamaan edellä olevien karkulaisten etumatkaa. Metsän siimeksestä ei väliaikoja saatu ja koska luotto Jukan kuntoon oli kova, odoteltiin maalialueella jännittyneenä kilpailijoita. Ensimmäisena maalisuoralle tuli paras yksilökisaaja, joka oli sprintin suomenmestari tältä vuodelta ja heti perään SKSHS:n Jukka komeiden tuuletusten kera. Jukan osuusaika 19:xx.

Tuloksena siis komea voitto joukkuekisassa. Ei pöllömmin.
Jukan tuuletukset
- Masa -

torstai 17. tammikuuta 2013

Uusi kausi alkamassa

Uusi vuosi ja vanhat kuviot – ei vanhat enää uusia kujeita opi. Blogin päivityksetkin jäivät loppuvuonna tekemättä. Eipä tässä kauheita päivitettäviä olisi ollutkaan. KK suunnistuksen rapsa jäi ja jää tekemättä. Jukka ja Masa siellä kävivät. Jukalla meni oikein hyvin ja Masalla taas ei. Masan palautuminen Ö till Ööstä ei ollut edes osittaista ja siksipä vajaan 4h aika tuloksena. Maaliin kuitenkin ja neljäs KK-laji plakkariin. Keskeyttäminen ei kuulu tapoihin – ei vaikka jalat olisivakin krampissa 6km ennen maalia. Vaajakosken Terän Kimmon sanoin:” Ei tule maali kovin nopeasti vastaan sipanneella.”

Janne ja Jukka kävivät Mammuttimarssilla palelemassa. Maaliin pääsivät jaetulla pronssisijalla. Tästä enemmän erillisessä Mammuttirapsassa.

Mitä vuodesta 2012 jäi mieleen? Päälimmäisenä omalta osalta ehdottomasti Ö till ö. Uskallan myös Jannen puolesta olla tätä mieltä. Maaliin pääsemisen tunnetta ei ihan heti unohda, mutta sekä kisapäivän ja –matkan ajalta on paljon hienoja, vaikkakin osittain tuskaisia muistoja. Unohtaa ei myöskään sovi uusi hienoja tuttavia, jotka kisaan valmistautumisen ja yhteisen reissun aikana sai. Kiitos joukkueet Vaajakosken Terä, Öl till öl, Nod i havet, SnowFlakes ja Tyhjä Arpa!

Ö till ö lähtöalue Sandhamnissa


Mika kunnostautui ei yksin- vaan kaksinkertaisena kiertäjänä. Sekä Kalevan- että Pirkan kierrokset plakkariin. Erityisesti Pirkan kierroksen järjestelyjen korkea taso on lämmittänyt Mikan mieltä siinä määrin, että hienovaraista vihjailua muidenkin jäsenten osallistumisen suotavuudesta on ollut havaittavissa. Kukapa ei haluaisi ajaa fillarilla Näsijärven ympäri kauniissa kesäyössä tai rämpiä harvinaisen kosteissa ja kuraisissa olosuhteissa Pirkan hölkkää?

Jotkin jäsenet pitivät loppuvuonna lähes totaalista off-seasonia ja toiset taas ei. Koko porukka on kuitenkin taas treenailumoodissa. Wirallinen walmennuspäällikkö häipyi Etelä-Amerikkaan pelaamaan beach-futista, joten alkavan kauden koitoksiin Euroopan pääpiirteisellä alueella lähdemme 4 hengen voimin.

SKSHS:n tapahtumakalenterissa on todennäköisesti seuraavia tapahtumia alkavalla kaudella:
-         Vierumäki 24h hiihto soolosarjassa koko maisemissa olevan bändin voimin
-         Pirkan hiihto 90km
-         Länsiväyläjuoksu
-         Corrida Nocturna Real de San Carlos
-         Kisko triathlon
-         Fintriathlon
-         KK-lajeja vaihtelevalla osanotolla
-         Ö till Ö (jos kisapaikka saadaan)
-         Joku mara syksyllä
-         Leiritystä ja kulttuuria sopivissa määrin

Yleiseksi ja yhteiseksi teemaksi on jälleen kerran asetettu reilu kilpailu, muiden kannustaminen ja terve uhoaminen. Ja kai niitä ennätyksiäkin pitäisi yrittää parantaa.

-Masa-

Keltanokka ultraamassa

2012 Mammuttimarssiin osallistuminen oli Jannen kannalta uhattuna monella tavalla. Suunnitellun epävarmuuden (pisin yhtämittaisesti juostu matka aiemmin 23km) lisäksi suunnittelemattomia epävarmuustekijöitä oli paljon. Osa näistä tulee tosin luokitella tuntemattomiin tuntemattomiin. Lonkan kipeytyminen, kotijoukkojen "kehut", kokeneempien ankarat varoittelut ja pakkasta luvannut sääennuste ohitettiin ilman mainittavia toimenpiteitä (ainakin vaimoa ja sääennustetta olisi ollut hyvä kuunnella tarkemmin). Loppupuolella palohälytys Kannelmäen Prismassa meni jo vähän huvittavuuden puolelle. En tiennyt, etten tiennyt, että sekin on mahdollista, että kauppa ei hyväksy maksua kassalla. Piti siis äkkiä käydä muualta koppaamassa geelit ja palautusnesteet, vaikka aikaa ei oikein olisi ollut. Olimme kuitenkin juuri riittävän ajoissa leirikeskus Enä-Sepässä nähdäksemme pyöräilijöiden startin. Katsellessa pyöräilijöiden varustusta ja kuunnellessa kilpakumppanien valmistautumista yön kylmyyteen alkoi kylmäämään. Jannen varusteet eivät alkuunkaan olleet riittävät luvattuun -8 keliin. Puhumattakaan tietysti toteutuneesta -13 asteesta.
Matkaan kuitenkin lähdettiin ja selvitimme ainakin 5 risteystä ilman että täytyi edes tarkistaa kartasta missä mennään. Ennen ekaa rastia kuitenkin ehdimme kuitenkin sitten tarkistella enemmänkin, kun eksyimme kunnolla jonnekin laskettelurinnettä vastapäätä. Onneksi Jukka otti tilanteen viiltävän rauhallisesti haltuun ja saavuimme ekalle rastille. Tästä eteenpäin jatkoimme tarkemmalla suunnistuksella luopumatta kuitenkaan etukäteen suunnitelluista agressiivisista oikaisuista. Näiden avulla saimmekin kuljetuksi matkaksi monta prosenttia vähemmän kuin ilmoitettu pituus.
Kylmyys alkoi vaivaamaan toden teolla uintirastilla, jossa pienemmällä motivaatiolla olisi voinut tulla jopa ns. kieltäytyminen esteellä. Puinen laituri on muuten aika liukas, kun siinä on käynyt useampi marssija, runtuilija ja muutaman mahottoman suorittaja uimassa. Onneksi järjestävä seura oli lukenut tämänkin tilanteen loistavasti ja hoitanut paikalle sekä puolijoukkueteltan että makkaraa. Näiden avulla matka jatkui ainoastaan varpaat jäisinä. Mutta juoksu tuntui taas mukavalta ja kirkas talviyö oli kaunis. Jonkun satunnaisen koirien haukunta häiritsi idylliä, eivät vissiin olleet tottuneita yöjuoksuihin. Aloittelijoina meillä oli paljon ongelmia jäätyvien vesiletkujen kanssa. Kuulemma kannattaisi puhaltaa tyhjäksi hörpyn jälkeen, kertoivat viisaammat maalissa. Matka taittui kuitenkin rasti rastilta ja motivaatio pysyi yllättävän hyvänä. Vajaan kuudenkymmenen kilometrin kohdalla Janne harkitsi vakavasti oikaisemista suoraan maaliin suojaan kylmältä ja kivuilta jaloissa, mutta jääräpäisyys hiljensi järkevämmät ajatukset ja matka jatkui.
Pitkän matkaa pysyimme hyvin taktiikassamme ja kävelimme ainoastaan ylämäet. Toki ylämäen määrittely vaihteli vähän motivaation mukaan. 80 km jälkeen alkoi etenkin Jannella askel painamaan ja lopussa jo pelkkä kävely tuotti suurta tuskaa. Eipä Jukkakaan osoittanut suurta intoa laukkaamiseen enää tässä vaiheessa. Maaliin kuitenkin päästiin ja vastaanotto oli kuninkaallinen! Ystävälliset järjestäjät olivat tehneet herkullista ruokaa ja pitäneet saunan lämpimänä. Muutenkin järjestelyistä täydet pisteet ja suuri kiitos!
Jyväskylästä lainaa saatu Lupine otsavalaisin oli suorastaan naurettavan hyvä. Normaali valo riitti enemmän kuin hyvin valaisemaan kahden juoksijan polut pimeimmässäkin metsässä. Sitten kun halusi vähän nähdä paremmin niin löytyi vielä ns. pitkät valot, joilla pystyi katselemaan esimerkiksi pienemmän pusikon läpi tai pellon yli. Aivan ehdoton laite, kiitos Kimmolle!
Jälkikirjoituksena voisi mainita, että oli tyhmä temppu lähteä sen kummemmitta valmisteluitta (ja esimerkiksi ilman edes yhtä aiemmin juostua maratonia) takki auki vetämään 100 km juoksua. Noin kolmen viikon kuluttua alkoi kuitenkin tuntumaan siltä, että mitään pysyvämpiä vammoja ei jalkoihin tai muualle tullut. Yksi erityiskehu kuuluu vielä Inov8:lle, ei rakkulan rakkulaa täältä eikä Ö till ö:stä. Ei liene liian itsevarmaa todeta, että kengät eivät hierrä.
- Janne-