torstai 17. tammikuuta 2013

Uusi kausi alkamassa

Uusi vuosi ja vanhat kuviot – ei vanhat enää uusia kujeita opi. Blogin päivityksetkin jäivät loppuvuonna tekemättä. Eipä tässä kauheita päivitettäviä olisi ollutkaan. KK suunnistuksen rapsa jäi ja jää tekemättä. Jukka ja Masa siellä kävivät. Jukalla meni oikein hyvin ja Masalla taas ei. Masan palautuminen Ö till Ööstä ei ollut edes osittaista ja siksipä vajaan 4h aika tuloksena. Maaliin kuitenkin ja neljäs KK-laji plakkariin. Keskeyttäminen ei kuulu tapoihin – ei vaikka jalat olisivakin krampissa 6km ennen maalia. Vaajakosken Terän Kimmon sanoin:” Ei tule maali kovin nopeasti vastaan sipanneella.”

Janne ja Jukka kävivät Mammuttimarssilla palelemassa. Maaliin pääsivät jaetulla pronssisijalla. Tästä enemmän erillisessä Mammuttirapsassa.

Mitä vuodesta 2012 jäi mieleen? Päälimmäisenä omalta osalta ehdottomasti Ö till ö. Uskallan myös Jannen puolesta olla tätä mieltä. Maaliin pääsemisen tunnetta ei ihan heti unohda, mutta sekä kisapäivän ja –matkan ajalta on paljon hienoja, vaikkakin osittain tuskaisia muistoja. Unohtaa ei myöskään sovi uusi hienoja tuttavia, jotka kisaan valmistautumisen ja yhteisen reissun aikana sai. Kiitos joukkueet Vaajakosken Terä, Öl till öl, Nod i havet, SnowFlakes ja Tyhjä Arpa!

Ö till ö lähtöalue Sandhamnissa


Mika kunnostautui ei yksin- vaan kaksinkertaisena kiertäjänä. Sekä Kalevan- että Pirkan kierrokset plakkariin. Erityisesti Pirkan kierroksen järjestelyjen korkea taso on lämmittänyt Mikan mieltä siinä määrin, että hienovaraista vihjailua muidenkin jäsenten osallistumisen suotavuudesta on ollut havaittavissa. Kukapa ei haluaisi ajaa fillarilla Näsijärven ympäri kauniissa kesäyössä tai rämpiä harvinaisen kosteissa ja kuraisissa olosuhteissa Pirkan hölkkää?

Jotkin jäsenet pitivät loppuvuonna lähes totaalista off-seasonia ja toiset taas ei. Koko porukka on kuitenkin taas treenailumoodissa. Wirallinen walmennuspäällikkö häipyi Etelä-Amerikkaan pelaamaan beach-futista, joten alkavan kauden koitoksiin Euroopan pääpiirteisellä alueella lähdemme 4 hengen voimin.

SKSHS:n tapahtumakalenterissa on todennäköisesti seuraavia tapahtumia alkavalla kaudella:
-         Vierumäki 24h hiihto soolosarjassa koko maisemissa olevan bändin voimin
-         Pirkan hiihto 90km
-         Länsiväyläjuoksu
-         Corrida Nocturna Real de San Carlos
-         Kisko triathlon
-         Fintriathlon
-         KK-lajeja vaihtelevalla osanotolla
-         Ö till Ö (jos kisapaikka saadaan)
-         Joku mara syksyllä
-         Leiritystä ja kulttuuria sopivissa määrin

Yleiseksi ja yhteiseksi teemaksi on jälleen kerran asetettu reilu kilpailu, muiden kannustaminen ja terve uhoaminen. Ja kai niitä ennätyksiäkin pitäisi yrittää parantaa.

-Masa-

Keltanokka ultraamassa

2012 Mammuttimarssiin osallistuminen oli Jannen kannalta uhattuna monella tavalla. Suunnitellun epävarmuuden (pisin yhtämittaisesti juostu matka aiemmin 23km) lisäksi suunnittelemattomia epävarmuustekijöitä oli paljon. Osa näistä tulee tosin luokitella tuntemattomiin tuntemattomiin. Lonkan kipeytyminen, kotijoukkojen "kehut", kokeneempien ankarat varoittelut ja pakkasta luvannut sääennuste ohitettiin ilman mainittavia toimenpiteitä (ainakin vaimoa ja sääennustetta olisi ollut hyvä kuunnella tarkemmin). Loppupuolella palohälytys Kannelmäen Prismassa meni jo vähän huvittavuuden puolelle. En tiennyt, etten tiennyt, että sekin on mahdollista, että kauppa ei hyväksy maksua kassalla. Piti siis äkkiä käydä muualta koppaamassa geelit ja palautusnesteet, vaikka aikaa ei oikein olisi ollut. Olimme kuitenkin juuri riittävän ajoissa leirikeskus Enä-Sepässä nähdäksemme pyöräilijöiden startin. Katsellessa pyöräilijöiden varustusta ja kuunnellessa kilpakumppanien valmistautumista yön kylmyyteen alkoi kylmäämään. Jannen varusteet eivät alkuunkaan olleet riittävät luvattuun -8 keliin. Puhumattakaan tietysti toteutuneesta -13 asteesta.
Matkaan kuitenkin lähdettiin ja selvitimme ainakin 5 risteystä ilman että täytyi edes tarkistaa kartasta missä mennään. Ennen ekaa rastia kuitenkin ehdimme kuitenkin sitten tarkistella enemmänkin, kun eksyimme kunnolla jonnekin laskettelurinnettä vastapäätä. Onneksi Jukka otti tilanteen viiltävän rauhallisesti haltuun ja saavuimme ekalle rastille. Tästä eteenpäin jatkoimme tarkemmalla suunnistuksella luopumatta kuitenkaan etukäteen suunnitelluista agressiivisista oikaisuista. Näiden avulla saimmekin kuljetuksi matkaksi monta prosenttia vähemmän kuin ilmoitettu pituus.
Kylmyys alkoi vaivaamaan toden teolla uintirastilla, jossa pienemmällä motivaatiolla olisi voinut tulla jopa ns. kieltäytyminen esteellä. Puinen laituri on muuten aika liukas, kun siinä on käynyt useampi marssija, runtuilija ja muutaman mahottoman suorittaja uimassa. Onneksi järjestävä seura oli lukenut tämänkin tilanteen loistavasti ja hoitanut paikalle sekä puolijoukkueteltan että makkaraa. Näiden avulla matka jatkui ainoastaan varpaat jäisinä. Mutta juoksu tuntui taas mukavalta ja kirkas talviyö oli kaunis. Jonkun satunnaisen koirien haukunta häiritsi idylliä, eivät vissiin olleet tottuneita yöjuoksuihin. Aloittelijoina meillä oli paljon ongelmia jäätyvien vesiletkujen kanssa. Kuulemma kannattaisi puhaltaa tyhjäksi hörpyn jälkeen, kertoivat viisaammat maalissa. Matka taittui kuitenkin rasti rastilta ja motivaatio pysyi yllättävän hyvänä. Vajaan kuudenkymmenen kilometrin kohdalla Janne harkitsi vakavasti oikaisemista suoraan maaliin suojaan kylmältä ja kivuilta jaloissa, mutta jääräpäisyys hiljensi järkevämmät ajatukset ja matka jatkui.
Pitkän matkaa pysyimme hyvin taktiikassamme ja kävelimme ainoastaan ylämäet. Toki ylämäen määrittely vaihteli vähän motivaation mukaan. 80 km jälkeen alkoi etenkin Jannella askel painamaan ja lopussa jo pelkkä kävely tuotti suurta tuskaa. Eipä Jukkakaan osoittanut suurta intoa laukkaamiseen enää tässä vaiheessa. Maaliin kuitenkin päästiin ja vastaanotto oli kuninkaallinen! Ystävälliset järjestäjät olivat tehneet herkullista ruokaa ja pitäneet saunan lämpimänä. Muutenkin järjestelyistä täydet pisteet ja suuri kiitos!
Jyväskylästä lainaa saatu Lupine otsavalaisin oli suorastaan naurettavan hyvä. Normaali valo riitti enemmän kuin hyvin valaisemaan kahden juoksijan polut pimeimmässäkin metsässä. Sitten kun halusi vähän nähdä paremmin niin löytyi vielä ns. pitkät valot, joilla pystyi katselemaan esimerkiksi pienemmän pusikon läpi tai pellon yli. Aivan ehdoton laite, kiitos Kimmolle!
Jälkikirjoituksena voisi mainita, että oli tyhmä temppu lähteä sen kummemmitta valmisteluitta (ja esimerkiksi ilman edes yhtä aiemmin juostua maratonia) takki auki vetämään 100 km juoksua. Noin kolmen viikon kuluttua alkoi kuitenkin tuntumaan siltä, että mitään pysyvämpiä vammoja ei jalkoihin tai muualle tullut. Yksi erityiskehu kuuluu vielä Inov8:lle, ei rakkulan rakkulaa täältä eikä Ö till ö:stä. Ei liene liian itsevarmaa todeta, että kengät eivät hierrä.
- Janne-